lauantai 27. syyskuuta 2014

Ihmisruumis / Paolo Giordano


Ihmisruumis / Paolo Giordano

WSOY, 2014. 334 sivua.
Alkuteos: Il corpo umano, 2012
Suomentanut: Helinä Kangas
Kannen suunnittelu: ?
Mistä minulle? pyydetty arvostelukpl kustantajalta

Alkulukujen yksinäisyyden kirjoittaja, Paolo Giordano, pureutuu toisessa kirjassaan Ihmisruumis Afganistanin sotaan. Tämä on nykysotaromaani, joka kertoo mielen ja ruumiin traumoista yhden italialaiskomppanian kautta.

Italialaiskomppania lähtee komennukselle Afganistaniin, jossa on karut oltavat. Sota on käynnissä, sotilaita odottaa olosuhteet joissa ei ole tiedossa läheisyyttä, ei lohtua, vain joukko komppaniakavereita, kukin omine murheineen. Luutnanttina toimiva lääkäri Egetto yrittää piristää itseään ja unohtaa murheensa lääkkeillä, Ylivääpeli René vuorostaan yrittää väistää tunne-elämän sekavuutta ja tehdä päätöksen liittyen kotona odottavaan murheeseen. Nuori mies, alikersantti Cederna tekee kaiken korostaakseen miehuuttaan, mutta paljastaakin lopulta aidon itsensä. Nuori Ietri taas pyristelee vihdoin irti äitinsä helmoista ja mammanpojan maineesta. Kun viholliset katsovat silmään, jokaisen nuoren ja vanhemmankin komppaniajäsenen on kohdattava itsensä ja ongelmansa, jotka he kaikki luulivat jättäneensä kotimaahan.

Pidin todella paljon Alkulukujen yksinäisyydestä, joten odotukseni tämänkin kirjan kohdalla olivat suuret. Aihe on tyystin eri kuin Giordanon esikoisessa. Olen lukenut varsin paljon sotakirjoja, mutta nykysotaromaaneja en kuitenkaan ihan hirveän montaa, enkä ainakaan tällaista joka keskittyy sotatapahtumien sijaan enemmän sotilaiden sielunelämään. Vaikka sota karmeaa onkin, sota-aiheiset kirjat ovat yleensä kiinnostaneet minua ja tämäkään ei ollut poikkeus. Aihe oli kiinnostava, ja se että tarina kerrotaan italialaiskomppanian kautta on minusta onnistunut valinta. Komppania sisälsi paljon mielenkiintoisia henkilöitä, erilaisia persoonia löytyi ja kirjan henkilökaarti oli siten monipuolinen. Henkilöillä oli myös aivan omanlaisensa, vaihtelevat elämäntarinat jotka tulivat kerrotuksi sotatapahtumien ohella. 

Ihmisruumis ei ole perinteinen sotaromaani, sillä suorat taistelukuvaukset jäävät kuitenkin taka-alalle. Keskiössä on sotilaiden psyyke, heidän sielunelämänsä ja se, mitä he sodasta ja sen tapahtumista ajattelevat, miten jokaisen yksityiselämä ja elämä kotona vaikuttaa siihen, miten he kokevat taistelukavereiden menetykset ja muut sodan hirveydet. Minusta Giordano on onnistunut kuvailemaan erilaisten persoonien ajatuksenkulkua ja käyttäytymistä erittäin uskottavasti.

Ihmisruumis on rankka, surullinen ja karu kirja. Mutta se on taidolla kirjoitettu, aihe on kiinnostava ja toteutus onnistunut. Henkilögalleria on mielenkiintoinen ja laaja ja kirja toimii kokonaisuutena loistavasti. Hieno, mieleenpainuva lukukokemus vaikkakaan ei ehkä ihan yhtä täydellinen kuin edeltäjänsä.


    +

10 kommenttia:

  1. Ah mietinkin miksi kirjailija vaikuttaa tutulta, mutta minulla tuo Alkulukujen yksinäisyys odottelee EDELLEEN lukematta omassa hyllyssäni. Tällä kirjalla on mielestäni kiinnostusta herättävä kansi, joskin aihe vaikuttaa melko rankalta ainakaan juuri nyt luettavaksi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lue ihmeessä Alkulukujen yksinäisyys! Luulen että tykkäsiti :). Tämä oli kyllä aika rankka ja kurja, kieltämättä :/.

      Poista
  2. Tämä on minulla varauksessa kirjastossa ja odotan lukemista innolla. Aihepiiri on tosiaan itselle aika vieras mutta sitäkin kiinnostavampi. Modernissa sodassa on paljon puolia, joita ei oikein tule ajatelleeksikaan, vaikka jatkuva tykitys mediassa onkin suurta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on! Olen lukenut paljon toisesta maailmansodasta, mutta modernit sotakirjat ovat jääneet vähemmälle.

      Poista
  3. Alkulukujen yksinäisyys on parhaimpia lukemiani kirjoja, ihan must!
    Tämä kirja hieman jännittää tuolla yöpöydän kaapissa, mutta kansikuva on kaunis ja hyvä, että annoit tähtiä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alkulukujen yksinäisyys oli todella upea! Tämäkin hieno, mutta eri tavalla :). Toivottavasti tykkäät!

      Poista
  4. Mä elän niin pimennossa, että en edes tiennyt että tältä on ilmestynyt uusi kirja! Mä tykkäsin Alkuluvuista! Tää on pakko muistaa!

    VastaaPoista
  5. En alkuun ollut kovin kiinnostunut tästä kirjasta (vaikka Alkulukujen yksinäisyydestä pidinkin), mutta nyt pari blogiarviota luettuani taidankin olla vähän eri mieltä. Täytyy lukea, kun tulee kirjastossa vastaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lue ihmeessä, oli tämä niin hyvä ja mieleenpainuva :).

      Poista

Kiitos kommentistasi, ne ilahduttavat minua suuresti! :)
Kommenttienvalvonta on käytössä kesällä lisääntyneen roskakommenttien vuoksi. Kommenttisi ei siis näy heti, vaan tulee näkyviin vasta, kun olen hyväksynyt sen.