sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Aavikon tyttäret / Nura Farah


Aavikon tyttäret / Nura Farah

Otava, 2014. 236 sivua.
Kannen suunnittelu: Timo Numminen
Mistä minulle? pyydetty arvostelukpl kustantajalta


Nura Farahin esikoisromaani Aavikon tyttäret on ensimmäinen kirja, jonka somalialainen on kirjoittanut suomeksi. Farah muutti Suomeen 13-vuotiaana, ja romaani on ollut hänen pitkäaikainen haaveensa. Aavikon tyttäret kiinnosti minua aiheensa puolesta, joten tartuin tähän uutuuskirjaan suurella innolla.

Khadija on kirjan alussa nuori tyttö. Hänen äitinsä, Fatima, pitää tytölle kovaa kuria. Fatima ja Khadija ovat kaksin, perheen muut jäseneet ovat kuolleet. Khadija ei ole tavanomainen somalialainen tyttö. Hän innostuu runoista enemmän kui perinteisistä naisten töistä, ja hänellä on haaveilijan sielu. Äidin kielloista välittämättä Khadija osallistuu runonlaulukilpailuun ja hänen taidoistaan saavat tietää muutkin kylän ihmiset. Khadija joutuu kuitenkin kamelivarkaiden uhriksi ja muutaman mutkan kautta naimisiin vanhemman miehen kanssa. Khadijalla kestää kauan sopeutua uuteen elämäänsä uusissa maisemissa, mutta etenkin elämään miehen vaimona, naisena jonka kuuluisi hoitaa vaimon tehtävät.

Aavikon tyttäret on tunnelmaltaan vahva kirja. Maisemat ja kirjan tapahtumamiljöö on kuvailtu siten, että Somalian aavikot ja ihmisten asumukset näkee silmiensä edessä. Tunnelma on siis lämmin ja aurinkoinen, mutta ehkäpä itse tarina ja dialogi sitten kärsii tästä tunnelman vahvuudesta. Khadijan tarina oli kyllä mielenkiintoinen, mutta jotenkin tarinan esittämistapa oli hieman tönkkö. Asiasta toiseen hypättiin yllättäen, ja jokin käänne vain mainttiin ennen kuin hypättiin jo seuraavaan. Jonkinlainen sujuvuus tästä jäi siis puuttumaan.

Henkilöhahmot tässä kirjassa olivat aidon tuntuisia ja piristävän erilaisia keskenään. Päähenkilö Khadija tuli varsin läheiseksi, mutta erityismaininnan saa kyllä Khadijan miehen ensimmäinen vaimo Luul, joka on todella kiinnostava henkilönä. Hänen muuttumistaan ja suhtautumistaan toisiin ihmisiin tarinan edetessä (myös päinvastoin, toisten suhtautumista Luuliin) on kiinnostavaa seurata, vaikka tosin hänen ja Khadijan välien muuttuminen olikin joltain osin ennalta-arvattavaa.

Tekstin lomassa oli aina välillä Khadijan runolauluja, ja se toi tekstiin mukavaa vaihtelua. Runot olivat kauniita ja lisäsivät vielä osaltaan kirjan hienoa tunnelmaa. Teksti oli muuten välillä hieman tönkön tuntuista, mutta kirja oli kuitenkin varsin nopealukuinen.

Aavikon tyttäret oli siis monella tapaa kiehtova ja kiinnostava romaani. Tarina sisälsi monipuolisesti tietoa Somalian kulttuurista ja elämäntavoista, henkilöhahmot olivat kiinnostavia ja inhimillisiä. Kirjan läpi kantava tunnelma oli aidon tuntuinen. Kokonaisuus oli kuitenkin tarinan ja paikoin kielenkin osalta hieman hyppivä ja tönkkö, josta auttamatta tulee vähän miinusta. Mutta luin tätä mielelläni, ja tutustuin tämän kautta jälleen uudella tavalla yhden maan historiaan ja elämäntapoihin. Naisen asemaan eri kulttuureissa on aina mielenkiintoista kurkistaa, hyvine ja huonoine puolineen!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi, ne ilahduttavat minua suuresti! :)
Kommenttienvalvonta on käytössä kesällä lisääntyneen roskakommenttien vuoksi. Kommenttisi ei siis näy heti, vaan tulee näkyviin vasta, kun olen hyväksynyt sen.