perjantai 9. syyskuuta 2011

Pikku naisia / Louisa M. Alcott

Pikku Naisia (Little Women, 1868) / Louisa M. Alcott. WSOY, 1996. 255 sivua.
1.suom.kielinen painos 1880


Klassikkohaaste jatkuu osaltani Louisa May Alcottin Pikku naisia -kirjan avulla. Hävettää oikeastaan, etten ole lukenut tätä suloista nuortenkirjaa aiemmin.

Pikku naisia kertoo Marchin perheestä johon kuuluu herttaisen äidin ja sodassa parhaillaan taistelevan isän lisäksi neljä erilaista tytärtä. Perheen esikoinen, Margaret, lyhyemmin Meg, on kuusitoistavuotias, hieman pyöreä mutta hyvin sievä. Viisitoistavuotias Josephine, eli Jo on poikamainen, pitkä, laiha ja varsamainen. Hänen jalkansa on aina tiellä eikä hän tiedä minne laittaa pitkät käsivartensa. Jon kauneus on hänen upea, paksu tukkansa joka kuitenkin useimmiten on vedetty taakse pois rajujen leikkien ja seikkailujen tieltä. Kolmetoistavuotias Elizabeth, Beth, on tytöistä ujoin ja arin. Hän on rauhallinen ja varovainen, pianon takana täysin omassa maailmassaan. Kuopus Amy pitää itseään erittäin tärkeänä henkilönä. Hän on kaksitoistavuotias, hento ja kalpea, rakkaille nukeilleen rakastava ja huolehtiva äiti.

Pikku naisissa lukija saa seurata Marchin tyttöjä heidän päivittäisissä askareissaan. Suloisessa vanhassa kotitalossa istutaan iltaisin yhdessä takkatulen ääressä ompelemassa, lukemassa ja juttelemassa. Tyttöjen ja äidin ajatukset menevät usein isän luokse rintamalle ja kun häneltä tulee kirje luetaan se ääneen yhdessä. Tyttöjen päivät täyttyvät töistä ja leikistä. Päivisin kaikilla on omat tehtävänsä, joko kotona tai kylässä. Iltapäivisin varsinkin Jo leikkii ulkona naapurin pojan, nuoren Laurien kanssa ja Beth taas viihtyy vanhemman herra Laurencen seurassa jolle hän soittaa pianoa.

Kirja kuvailee vuotta tyttöjen elämässä, juuri sitä vuotta jonka perheen isä sotii Amerikan sisällissodassa. Tarina alkaa ja loppuu jouluun, iloiseen perhejuhlaan. Vuoden aikana tytöille sattuu ja tapahtuu paljon, he ovat mukana monessa ja tapaavat uusia ihmisiä -toiset mukavampia kuin toiset. Tyttöjen voimanlähteenä on jatkuvasti rakastava, herttainen äiti, kodinhoitaja Hanna sekä läheiset välit toisiin sisariin.

Pikku naisia on suloinen tarina ja sopii mainiosti luettavaksi hämärinä syysiltoina. Kirjan tunnelma ja rakastava ilmapiiri perheen sisällä huokuu sivujen läpi. Sisarten välisiä suhteita oli myös kiinnostava miettiä, sekä tyttöjen erilaisia persoonallisuuksia.
Ihmettelen edelleen, miksi en ole lukenut tätä tyttökirjaklassikkoa aiemmin, olinhan minäkin nuorempana tyttökirjafani. Kirjaan perustuvan elokuvan muistan nähneeni monta kertaa ja ihailin Winona Ryderin esittämää poikatyttöä Jota. Kirjan Jo kuvaa Louisa M. Alcottia itseään nuorena tyttönä ja Pikku naisia on kuvaus kirjailijan omasta lapsuudesta Bostonin lähettyvillä 1800-luvun keskivaiheilla.

★★★★

Suomentaja: Tyyni Haapanen 
Kannen kuva: Finnkino
1. suom painos 1916

7 kommenttia:

  1. Haluaisin kovasti lukea tämän kirjan, sillä kirja vaikuttaa hyvältä monipuolisineen henkilöineen! Kirja sattuu myös sijoittumaan 1800-luvulle, joka on lempparini. Kiitos tästä postauksesta. :)

    VastaaPoista
  2. Pitäisikin lukea tämä uudestaan. Luin tämän lukiossa ja tykkäsin kovasti. Heti perään luin Viimevuotiset ystävämme ja pidin muistaakseni siitäkin.

    VastaaPoista
  3. Kirjahiiri, eipä kestä, kiva jos tykkäsit:) minäkin tykkään kirjoista jotka asettuvat 1800-luvulle, kivaa lukea juuri siitä ajasta:)

    Amma, minäkin haluaisin lukea kirjan jatko-osia jossain vaiheessa, varmasti tykkäisin niistäkin jos ovat samantyylisiä kuin tämä:)

    VastaaPoista
  4. Hei Sanna kiva lukea, että pidit tästä! Tästä kirjasta alkoi tyttökirjallisuuden genre, jota on paljon käytetty esikuvana. Luin pari vuotta sitten uudestaan Pikku naisia ja kolme jatko-osaa, jotka kertovat Marchin perheen vaiheista. Suosittelen kyllä lukemaan jatko-osat ilman muuta! Erityisesti, jos olet kiinnostunut pedagogiikasta, tarjoavat kirjat kiinnostavia erilaisia näkemyksiä tuohon aikaan.

    VastaaPoista
  5. Sara, uskon, että haluan lukea myös tämän kirjan jatko-osat. Mielelläni lukisin mitä Marchin perheelle myöhemmin kuuluu:) Kiitos vinkistä!

    VastaaPoista
  6. Jotenkin tuntuu niin oudolta, että kaikki ei olekaan lukenut näitä vastaavia klassikoita jo lapsena... :D Mä olen lukenut ne jatko-osat viimeksi ala-asteella ja silloin tuntui, että ne oli selkeästi huonompia kuin tämä.

    VastaaPoista
  7. Velma, kieltämättä minustakin on "outoa" etten ole lukenut tätä aiemmin. Nuorena(kin) oli vaan niin paljon lukemista että tämä jäi silloin lukematta ;)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, ne ilahduttavat minua suuresti! :)
Kommenttienvalvonta on käytössä kesällä lisääntyneen roskakommenttien vuoksi. Kommenttisi ei siis näy heti, vaan tulee näkyviin vasta, kun olen hyväksynyt sen.