perjantai 16. heinäkuuta 2010

Alkulukujen yksinäisyys


"Alkuluku voidaan jakaa vain itsellään ja ykkösellä. Muulloin tulos on repaleinen, siinä on häiritseviä pilkkuja ja ylimääräisiä elementtejä."
 Paolo Giordanon Alkulukujen yksinäisyys kertoo laskettelumäessä pysyvästi loukkaantuneesta Alicesta ja kaksoissiskonsa katoamisesta syyllisyyttä tuntevasta Mattiasta. Alice ja Mattia tutustuvat koulussa ja heistä tulee pikkuhiljaa erottamattomat. Elämä vie heidät kuitenkin erilleen, Mattia muuttaa toiseen maahan opiskelemaan ja Alice menee naimisiin. Tarina on surullinen mutta kuitenkin kaunis. Vai onkohan se kirjan kieli mikä on kaunista..?

Tykkäsin kirjasta kovasti vaikka minun välillä, etenkin kirjan loppua kohden, teki mieli herätellä varsinkin Alicea. Naisen loputon negatiivisyys ja pessimistisyys alkoi ärsyttää, mutta pääsin ärsytyksestä eroon ennen kirjan loppua. Onneksi. Tarina kuitenkin imi minut mukaansa, ja luin kirjan parissa illassa.Suosittelen kirjaa ehdottomasti kaikille. Minä odotin jotakin outoa, vaikeaa matemaattista löpinää mutta koinkin melkein-rakkaustarinan ja monta sivullista kaunista tarinaa.

****

6 kommenttia:

  1. Moi SaSo, olin samaa mieltä kielestä: se oli kaunista. Minulla ei ärsytys hellittänyt kirjan ekan kolmanneksen jälkeen joka oli oikeinkin lupaava. Arvosteluni täällä jos haluat katsoa: http://kirjapeto.blogspot.com/2010/01/masentavaa-matikkaa.html

    VastaaPoista
  2. Heippa Kirjapeto:) Käyn lukemassa arvostelusi heti. Kiitos kommentistasi!

    VastaaPoista
  3. Täm kirja vaikuttaa kiehtovalta. Ostin sen englanninkielisenä Roomasta, Staiozione terminiltä, mutta vielä en ole ehtinyt lukea sitä.

    VastaaPoista
  4. Tuure, kiehtova on juuri oikea sana kyseiselle kirjalle. Kannattaa ehdottomasti lukea!

    VastaaPoista
  5. Sain luettua tämän kirjan tänään. Kirja oli mielenkiintoinen, erityisesti kirjan alkupuoli piti otteessaan. Koulukiusaamista oli kuvattu todella koskettavasti. Kaksi lasta, joiden lapsuus oli traumaattinen, kohtasivat toisensa. Odotin siitä jotakin vähän positiivisempaa, että he olisivat paremmin löytäneet toisensa. Loppu oli minulle vähän pettymys. Ehkä jotenkin odotin "happy endiä" ?

    VastaaPoista
  6. Hanna, loppu oli minullekin hieman pettymys nimittäin minäkin odotin happy endiä. Muistan kirjasta harmittavan vähän, olisikohan jo aika lukea se uudelleen...:)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, ne ilahduttavat minua suuresti! :)
Kommenttienvalvonta on käytössä kesällä lisääntyneen roskakommenttien vuoksi. Kommenttisi ei siis näy heti, vaan tulee näkyviin vasta, kun olen hyväksynyt sen.